Keisarikuoron taulu

Sångarkören MM.llä (perustettu 1878 ja vuodesta 1896 Sällskapet MM) oli kohtalaisen läheiset suhteet Venäjän hoviin 1880-luvulla. Kuvassa oleva taulu kuvaa n.k Keisarikuoron kaikkia esiintymisiä ennen ja jälkeen keisarin Suomen vierailua 1885. Ylinnä monogrammit A III ja M (Aleksanteri ja Maria) ovat yhteen punotut vaakunakilvessä jonka purppuran värinen kilpipeite on vuorattu kärpännahalla. Tanskalaisen prinsessa Dagmarin virallinen nimi keisarinnana oli Maria Fjodorovna (joskus myös Feodorovna). Suomen maakuntavaakunat on kuvattu monogrammin molemmin puolin. Suurin osa taulusta rakentuu kaikkia kuorolaisia esittävästä kuvakollaasista. Alareunan vinjettikuvat (koristekuvat) esittävät vasemmalta alkaen: Keisaripariskunnan lähtö Ylioppilastalolta 10.8. Seuraavassa kuvassa kuoro laulaa keisarillisen huvipurren luona. Keskimmäisessä kuvassa nähdään kuoro Yliopiston juhlasalissa hetkellä jolloin keisaripariskunta nousi estradille kiittääkseen kuoroa. Tämän oikealla puolella kuoro laulaa serenadeja keisaripariskunnalle Linnanpihalla 9.8. Viimeinen kuva esittää Yliopistorakennusta. Kuvan sivustoilla on kolonnat joihin on ripustettu siniset kilvet. Niitä koristaa laakerein seppelöity M-kirjain jonka kruununa on kuusisakarainen tähti. Kokonaisuudesta muodostuu täten MM. Reunuksessa on joidenkin ohjelmistoon kuuluneiden laulujen nimiä: Keisarihymni, Kong Kristian, Olaf Tryggvason, Ångbåtssång, Ett bondbröllop, Vårt Land, Nur im Hertzen (satamakuvan alla) ja Der är ett yndigt land (Linnakohtauksen kuvan alla).

Taulu on äsken entisöity Ateneumissa valtion taidemuseoiden konservaattoreiden toimesta.

MM:n 50-vuotishistoriikissa on innostunut kuvaus Marianpäivän 3.8.1885 laulusta ja tuplakvartetin matkasta Pietarhoviin:
”Keisarikuorotoiminnasta kehittyi MM:n ympärille merkillinen hovielämä jota ylläpidettiin yksityisin voimin….josta vaihtelevan kokoisille lauluryhmille kehittyi monivuotinen tapa laulaa serenadeja höyrylaivoista ja soutuveneistä Pellingin ja Ruissalon välisessä saaristossa liikkuneille keisarillisille. Toisinaan oli kyse yksityisistä aloitteista, toisinaan ”korkeimman toivomuksesta”. Tämän lisäksi tuli tavaksi juhlistaa keisarinnaa Pietarhovissa 3 elokuuta ”Korkean Nimipäivän aamuna”. Puolisonsa myötävaikutuksesta myös keisaria kunnioitettiin vierailuilla. Iloiset ja innostuneet laulajakumppanit erikoiskuljetuksessa keisarillisten kesä- ja talvipalatsien välillä, matkustaen hovivaunuissa kaartilaisten saattamina, kuljeskellen palatseissa samppanjalasi kädessään oli näky joka jälkipolville tulee näyttäytymään käsittämättömänä ja fantastisena….Älkäämme tuomitko hovimiehiämme liian rankasti. Ehkä he jossakin määrin estivät ja hidastivat sortoa joka kohta oli kohtaava Suomea. Ehkä heidän juoksunsa palatsin rapuissa pystyi hetkeksi heikentämään paljon vaarallisempien henkilöiden audienssien vaikutusta.

100-vuotishistoriikissa (Roger Bergman) oltiin paljon pidättyväisempiä. Kuvaus on silti varsin lystikäs:
Keisarikuoro-ilmiö on MM:lle perifeerinen ja käsittelen sitä vain lyhyesti. Keisaripariskunta perillisineen vieraili Suomessa kesällä 1885. Yliopiston rehtorin aloitteesta, ei täysin ilman diplomaattisia koukeroita, koottiin tuolloin kuoro jonka tehtävänä oli konsertoida korkean vierailun yhteydessä. Aloitteesta tuli menestys joka huipentui siihen että kuoron johtaja sai juhlasalissa….suudella Hänen Majesteettinsa kättä.
Todellakin surrealistinen luku Suomen mieskuorolaulun historiassa.